Kun kolmesta tulee yksi

Nanduhria's Goldberry

17.05.2010-19.05.2018

"As warm as the sun, as silly as fun
As cool as a tree, as scary as the sea
As hot as fire, cold as ice
Sweet as sugar and everything nice"

Toukokuu ei ole päästänyt helpolla. Vappuna luovuin Nijistä, enkä todella uskonut, että joutuisin luopumaan heti perään seuraavasta. Raiku oli juuri viikkoa ennen ultrattu tyhjäksi, kun sille diagnosoitiin myosiitti eli purulihastulehdus. Tähän saatiin pitkä kortisonikuuri. Eipä ehditty kuin pari päivää jatkaa tämän(kin) murheen kanssa, kun iski seuraava.

Torstaiaamuna lähdin opistolle tuohon tien toiselle puolelle tämän kevään viimeiselle luennolle. Muistin opistolle kävellessäni jättäneeni repun, jossa purkkapussi, lattialle, joten kipitin nopeasti takaisin nostamaan repun lattialta. Ajattelin mielessäni, että tämän kuukauden tuurilla joku keksii sinne nokkansa työntää. Reppu oli onneksi ihan koskematon. Kämppä tuntui lämpöiseltä, joten kävelin olohuoneeseen avaamaan ikkunan. Huomasin, että Raiku oli jättänyt nappuloita kuppiin, mutta en oikein osannut tästä huolestua. Sillä oli jokin aika sitten käynyt vastaava ja ajattelin sen liittyvän mahdolliseen valeraskauteen tai muuhun. Lähdin siis opistolle sen isompia ihmettelemättä.

Iltapäivällä tulin kotiin ja heti ovelta haistoin käyneen nappulan katkun. Raiku oli vaisun oloinen ja pinkeä. Oksennuksia löytyi pari pitkin olohuonetta. Soitin heti eläinlääkäriin ja lähdettiin pikaisesti kohti klinikkaa. Röntgenissä selvisi, että vatsa on laajentunut ja siellä oli luun palasia. Rahahuolien selvittyä Raiku pääsi leikkaukseen, jossa siltä tyhjennettiin vatsalaukku ja tikattiin maha kiertymäriskin vuoksi paikalleen. Tämän jälkeen kotiin toipumaan. Raiku oli yön kipeän oloinen ja haava tihkutti koko yön verta. Aamulla kuitenkin maisteli ruokaansa, mutta mikään suuren suuri ei ruokahalu ollut. Sain järjestettyä Raikun hoitoon työpäivän ajaksi ja hoitopaikka huolehti Raikun uudelleen eläinlääkäriin, jossa Raiku leikattiin uudelleen ja vuotava verisuoni saatiin kuriin.

Iltapäivällä hain hoidosta kohtuu virkeän koiran. Raiku vähän närppi ruokaansakin ja annettiin samalla kipulääke sekä pahoinvoinninestolääke. Lähdin kotiin ja Raiku pääsi lepäilemään. Koko seuraavan yön Raiku lähinnä läähätteli kipulääkkeistä huolimatta. Aamulla se käveli eteisestä hyvin vaikeana ja kuolaavana vastaan. Vatsa tuntui jälleen pinkeältä. Itkua vääntäen soitan eläinlääkärille ja olin jo tilaamassa lopetusaikaa, mutta siinä juteltiin ja päätettiin lähteä vielä kokeilemaan liikuttamista, kipulääkkeiden (opiaatteja kortisonin vuoksi) tuplaamista sekä Cuplatonia. Kävelytin Raikua aamulla pihalla ja kovin vaisuahan se oli. Pissaaminen sujui, kuten aiempinakin päivinä. Cuplatonia ei ollut saatavilla yhdestäkään kaupungin apteekista, joten sen osalta jouduin luovuttamaan. Tulin takaisin kämpille ja Raiku näytti vähän pirteämmältä. Vein sen heti ulos kävelemään pienen matkan. Tultiin sisälle ja kävelen olohuoneeseen. Vastassa oli valtava ruskea vesilammikko (oksennus) ja soittoa eläinlääkärille uudelleen. Päätettiin, että käytän koiran klinikalla hakemassa lääkkeet pistoksena. Todennäköisesti vatsa ei vedä leikkauksen jäljiltä ja sitä myöten lääkkeetkään ei tehoa suun kautta annettuina.

Klinikalta saatiin puolen päivän jälkeen pistoksena kaikki lääkkeet. Samalla mitattiin lämpö ja mittari näytti 39,7c. Olin aamulla mitannut Raikun lämmön, joka oli normaali 38,4c. Otettiin varuiksi crp ja se näyttikin 280.. Saatiin samalla ab-pistos sekä resepti kuuria varten. Lähdin kotiin hienoisesti toiveikkaana, kun Raiku tuntui reissun aikana piristyneen. Päästiin kämpille ja Raiku kirjaimellisesti lyyhistyi eteisen käytävälle. Ajattelin, että lääkkeet lähtee vaikuttamaan ja toinen on vain oikeasti todella väsynyt. Otin itsekin päiväunet. Koko ajan Raiku läähätti voimakkaasti ja lopulta mittasin sen kuumeen, 40c. Soitin taas ell ja sovittiin, että voin käydä hakemassa sille vielä tulehduskipulääkkeen kortisonin uhallakin, koska kuume on saatava laskemaan. Lähdettiin jälleen kotiin ja Raikun olo ei tuntunut helpottuvan. Mittasin siltä kuumeen puolitoista tuntia eläinlääkärireissun jälkeen, 40,6c. Soitto eläinlääkäriin ja odoteltaisiin vielä hetki. Sanoin jo, että tuon koiran lopetettavaksi, jos puoleen tuntiin ei tapahdu muutosta. Lämpö jatkoi hurjaa nousua ja oli lopulta 41,3c (kuume nousi viidessä minuutissa yli 41). Laitoin tässä vaiheessa viestiä kyydille ja kannoin Raikun ulos. Se ei jaksanut kertakaikkiaan mitään ja oli jo ihan veltto. En ollut edes tajunnut, miten huonossa kunnossa se oli, ennen kuin nostin sen syliin. Rutistin Raikua kovasti ja kerroin kaiken ihan kohta loppuvan. Kyyti tuli muutamassa minuutissa ja laskin Raikun takakonttiin. Näin jo silloin, että kieli oli niin sininen ja hengitys aivan liian epästabiilia, että nyt on kiire.

Eläinlääkärin pihaan päästyä takakontissa odotti poisnukkunut koira. Kannoin Raikun vielä klinikalle ja koira todettiin kuolleeksi. Olin puhunut lähettäväni koiran Eviraan, joten saatiin tarvittavat paperit sekä pahvilaatikkoa lähetystä varten. Joudun odottamaan maanantaihin, että saan paketin liikkeelle, mutta sen verran tämä jäi mysteeriksi, että pakko selvittää tarkemmin taustoja. Kaiken päätteeksi minulla on ollut kuitenkin helpottunut olo, koska enää ei tarvitse valvoa epätietoisena toisen vierellä. Mutta ette usko, että olen itkenyt tässä kuussa moneen kertaan :( Toukokuun piti tuoda mukanaan elämää ja odottamisen iloa, mutta lopputuloksena minun lauma on kutistunut kolmesta yhdeksi.

Raiku ja Niji  - rakkaat <3