Kennel Liekehtivä

Eviralta saapui eilen Raikun avauslausunto: "1. Voimakas maksan rasvoittuminen ja äkillinen maksatulehdus 2. Voimakas äkillinen verenvuoto ruuansulatuskanavaan 3. Välitön kuolinsyy: Shokki Kommentti: Ruumiinavauksen päälöydös on maksan voimakas rasvoittuminen (hepaattinen lipidoosi, "rasvamaksa") ja äkillinen verenvuoto ruuansulatuskanavaan. Koiran menehtyminen johtuu todennäköisesti suolistoverenvuodon aiheuttamasta äkillisestä voimakkaasta verenhukasta ja shokkitilasta. Lisäksi maksassa todetaan äkillisiä kuolioisia tulehdusmuutoksia ja erikoisvärjäyksessä kudoksessa nähdään pieni määrä bakteereita. Muutoksen taustalla on todennäköisesti bakteerien nouseminen suolistosta maksaan verenkierron tai sappiteiden kautta. Voimakas maksan rasvoittuminen on koiralla harvinaista ja seurausta rasva-aineenvaihdunnan häiriintymisestä. Taustalla voi olla useita syitä, mm. varastorasvojen liiallinen mobilisointi kudoksista (negatiivinen energiatasapaino esim.

Viime viikonloppuna kisailtiin rotumestaruuksista tokon ja rally-tokon osalta. Nuri ja sijoitustyttö Miina edustivat molemmissa kisoissa ja olivat mukana Karvanopat sekä Keräyssarja -joukkueissa. Lauantaina tokoiltiin seuraavasti: Liekehtivä Asiameininki, AVO1 Willow Creek Yips, ALO1 Karvanopat-joukkue RM kultaa!! :) Joukkueeseen kuuluivat meidän lisäksi Flammeus U Should Know Me, Foolproof Hunn the Highflyer ja Valkohampaan Luksi Loistaa. Koko joukkue ansaitsi ykköstulokset kisaluokissaan. Kiitos koko joukkueelle hienosta päivästä! Sunnuntain rally-tokotulokset: Liekehtivä Asiameininki A-kisa ei tulosta ja B-kisa (RM) 88p., sij. 3 Willow Creek Yips A-kisa 100p. ja B-kisa (RM) 100p., sij. 1 Keräyssarja-joukkue sijoittui joukkuekisassa toiseksi. Joukkueessa mukana lisäksi Kutinan Xuurvili sekä Foolproof Hunn the Highflyer. Kiitos myös tälle porukalle! Kisavideoita Miinan ja Nurin osalta löytyy Liekehtivän facebooksivulta :)

Viimeaikaisten tapahtumien jälkeen olen pohtinut kasvatushomman mielekkyyttä. Hetken ajattelin, että en edes yritä enää ja jätän homman tähän. Kuitenkin jokin kumma sisäinen halu vetää kasvattamisen pariin kaikesta huolimatta. Sotasuunnitelmia on viritelty tulevaisuuteen. Tällä hetkellä omat resurssit pistää sen verran vastaan, että päätin siirtää tulevan pentueen aikataulua. Miinan sijoitussopimus päättyy vuoden päästä, mutta onneksi jalostuslaina on mahdollinen myöhemminkin. Onni on yhteistyökykyinen koti <3 Toki pentuesuunnitelmia ei voi kovin paljon siirtää, mutta vuosikin antaa pientä pelivaraa. Omat opintoni ovat maisterivaihetta vaille purkissa, joten keskityn niihin ja yritän saada opinnot purkkiin jouluksi 2019. Miinan pentue on siis mahdollinen alkuvuodesta 2020, jos kaikki tähdet on paikoillaan. Oman lauman yhtäkkinen katoaminen tuntuu edelleen kummalliselta. Facebookin muistoissa vilisee kuvia, jotka herkistää mielen ajoittain. Varsinkin, kun Raikun ensimmäisen pen

Nanduhria's Goldberry 17.05.2010-19.05.2018 "As warm as the sun, as silly as fun As cool as a tree, as scary as the sea As hot as fire, cold as ice Sweet as sugar and everything nice" Toukokuu ei ole päästänyt helpolla. Vappuna luovuin Nijistä, enkä todella uskonut, että joutuisin luopumaan heti perään seuraavasta. Raiku oli juuri viikkoa ennen ultrattu tyhjäksi, kun sille diagnosoitiin myosiitti eli purulihastulehdus. Tähän saatiin pitkä kortisonikuuri. Eipä ehditty kuin pari päivää jatkaa tämän(kin) murheen kanssa, kun iski seuraava. Torstaiaamuna lähdin opistolle tuohon tien toiselle puolelle tämän kevään viimeiselle luennolle. Muistin opistolle kävellessäni jättäneeni repun, jossa purkkapussi, lattialle, joten kipitin nopeasti takaisin nostamaan repun lattialta. Ajattelin mielessäni, että tämän kuukauden tuurilla joku keksii sinne nokkansa työntää. Reppu oli onneksi ihan koskematon. Kämppä tuntui lämpöiseltä, joten kävelin olohuoneeseen avaamaan ikk

Nuri (Willow Creek Yips) ja Mokka (Garima) Kohdallani kasvattaminen ei oikeastaan olisi mahdollista ilman yhteistyökoteja. En halua, ja tällä hetkellä pystykään, keräämään kotiin useampaa koiraa, joten turvaudun näihin ulkoistettuihin laumanjatkeisiin. Onni on ollut löytää mukavat sijoitus- ja osaomistuskodit näille tulevaisuuden toivoille. Tällä hetkellä sijoituksesta löytyy groenendael Miina (Liekehtivä Asiameininki) ja yhteisomistuksesta tervueren Mokka (Garima). Miina hieman vajaa 3-vuotiaana. Miina on Raikun ensimmäisestä pentueesta ja samalla Raikun ainokainen jälkeläinen. Miinan isä on ihana Tenho (Bogdan), jota olen nähnyt useamman kerran nuoresta pojasta saakka. Olen aina pitänyt Tenhon tekemisenmeiningistä ja halusta työskennellä ohjaajan kanssa. Raiku itse on rauhallinen ja tasainen puksuttaja, joten Tenho tuntui kuin nenä päähän valinnalta. Ja kivasti sainkin sitä, mitä halusin. Hieman korkeampaa temperamenttia ja työmotivaatiota. Miina onkin innokas ja tek

Heipähei pitkästä aikaa! Blogin kirjoittelu on jäänyt moneksi vuodeksi, mutta aina ajoittain bloggaaminen käy mielessä ja tässä sitä nyt ollaan. Kirjoittamassa kuulumisia. Älkää vielä kuitenkaan innostuko. Tavaksi en tätä uskalla luvata. Minun kotona elelevä lauma kutistui kahteen vappuna, kun jouduin päästämään irti Nijistä. Paha kohtutulehdus, koiran ikä ja hoidon ennuste huomioiden päädyin päästämään Nijin pois. En ikinä ajatellut, että lähtö tulisi näin yllättäen, vaan olin ajatellut Nijin porskuttavan vielä muutaman vuoden porukan mukana. Vielä pari päivää ennen eläinlääkärireissua Niji lenkkeili porukan matkassa pitkän lenkin. Elämä ottaa joskus vaan niin kurjia käänteitä. Viikko Nijin poismenon jälkeen Raiku kävi ultrassa ja vaikka kovasti toivoin kuukauden takaiselta riiuureissulta tarttuneen mukaan jotain, ei kohdusta löytynyt elämää. Liekehtivä B-pentue jää siis tältä erää toteutumatta. Vaikka ikä onkin vain numeroita, niin olin etukäteen päättänyt, ettei Rai