Kennel Liekehtivä

Nanduhria's Goldberry 17.05.2010-19.05.2018 "As warm as the sun, as silly as fun As cool as a tree, as scary as the sea As hot as fire, cold as ice Sweet as sugar and everything nice" Toukokuu ei ole päästänyt helpolla. Vappuna luovuin Nijistä, enkä todella uskonut, että joutuisin luopumaan heti perään seuraavasta. Raiku oli juuri viikkoa ennen ultrattu tyhjäksi, kun sille diagnosoitiin myosiitti eli purulihastulehdus. Tähän saatiin pitkä kortisonikuuri. Eipä ehditty kuin pari päivää jatkaa tämän(kin) murheen kanssa, kun iski seuraava. Torstaiaamuna lähdin opistolle tuohon tien toiselle puolelle tämän kevään viimeiselle luennolle. Muistin opistolle kävellessäni jättäneeni repun, jossa purkkapussi, lattialle, joten kipitin nopeasti takaisin nostamaan repun lattialta. Ajattelin mielessäni, että tämän kuukauden tuurilla joku keksii sinne nokkansa työntää. Reppu oli onneksi ihan koskematon. Kämppä tuntui lämpöiseltä, joten kävelin olohuoneeseen avaamaan ikk

Nuri (Willow Creek Yips) ja Mokka (Garima) Kohdallani kasvattaminen ei oikeastaan olisi mahdollista ilman yhteistyökoteja. En halua, ja tällä hetkellä pystykään, keräämään kotiin useampaa koiraa, joten turvaudun näihin ulkoistettuihin laumanjatkeisiin. Onni on ollut löytää mukavat sijoitus- ja osaomistuskodit näille tulevaisuuden toivoille. Tällä hetkellä sijoituksesta löytyy groenendael Miina (Liekehtivä Asiameininki) ja yhteisomistuksesta tervueren Mokka (Garima). Miina hieman vajaa 3-vuotiaana. Miina on Raikun ensimmäisestä pentueesta ja samalla Raikun ainokainen jälkeläinen. Miinan isä on ihana Tenho (Bogdan), jota olen nähnyt useamman kerran nuoresta pojasta saakka. Olen aina pitänyt Tenhon tekemisenmeiningistä ja halusta työskennellä ohjaajan kanssa. Raiku itse on rauhallinen ja tasainen puksuttaja, joten Tenho tuntui kuin nenä päähän valinnalta. Ja kivasti sainkin sitä, mitä halusin. Hieman korkeampaa temperamenttia ja työmotivaatiota. Miina onkin innokas ja tek

Heipähei pitkästä aikaa! Blogin kirjoittelu on jäänyt moneksi vuodeksi, mutta aina ajoittain bloggaaminen käy mielessä ja tässä sitä nyt ollaan. Kirjoittamassa kuulumisia. Älkää vielä kuitenkaan innostuko. Tavaksi en tätä uskalla luvata. Minun kotona elelevä lauma kutistui kahteen vappuna, kun jouduin päästämään irti Nijistä. Paha kohtutulehdus, koiran ikä ja hoidon ennuste huomioiden päädyin päästämään Nijin pois. En ikinä ajatellut, että lähtö tulisi näin yllättäen, vaan olin ajatellut Nijin porskuttavan vielä muutaman vuoden porukan mukana. Vielä pari päivää ennen eläinlääkärireissua Niji lenkkeili porukan matkassa pitkän lenkin. Elämä ottaa joskus vaan niin kurjia käänteitä. Viikko Nijin poismenon jälkeen Raiku kävi ultrassa ja vaikka kovasti toivoin kuukauden takaiselta riiuureissulta tarttuneen mukaan jotain, ei kohdusta löytynyt elämää. Liekehtivä B-pentue jää siis tältä erää toteutumatta. Vaikka ikä onkin vain numeroita, niin olin etukäteen päättänyt, ettei Rai