 |
| Nuri (Willow Creek Yips) ja Mokka (Garima) |
|
|
|
Kohdallani kasvattaminen ei oikeastaan olisi mahdollista ilman yhteistyökoteja. En halua, ja tällä hetkellä pystykään, keräämään kotiin useampaa koiraa, joten turvaudun näihin ulkoistettuihin laumanjatkeisiin. Onni on ollut löytää mukavat sijoitus- ja osaomistuskodit näille tulevaisuuden toivoille. Tällä hetkellä sijoituksesta löytyy groenendael Miina (Liekehtivä Asiameininki) ja yhteisomistuksesta tervueren Mokka (Garima).
 |
| Miina hieman vajaa 3-vuotiaana. |
Miina on Raikun ensimmäisestä pentueesta ja samalla Raikun ainokainen jälkeläinen. Miinan isä on ihana Tenho (Bogdan), jota olen nähnyt useamman kerran nuoresta pojasta saakka. Olen aina pitänyt Tenhon tekemisenmeiningistä ja halusta työskennellä ohjaajan kanssa. Raiku itse on rauhallinen ja tasainen puksuttaja, joten Tenho tuntui kuin nenä päähän valinnalta. Ja kivasti sainkin sitä, mitä halusin. Hieman korkeampaa temperamenttia ja työmotivaatiota. Miina onkin innokas ja tekeväinen neiti, joka innostuu asioista välillä vähän liikaakin. Miina on menossa tänä kesänä luonnetestiin ja kisojakin on suunnitteilla. Jos kaikki menee putkeen, on Miina tarkoitus astuttaa loppuvuoden juoksusta.
 |
| Miina ja pallo |
 |
| Mokka 1,5-vuotiaana |
Mokan molemmat vanhemmat ovat minulle tuttuja koiria, joten minun oli saatava oma pala kyseisestä pentueesta. Myös isovanhemmista löytyy koiria, jotka tiedän hyvin läheltä. Mokkahan on Nijin siskopuolen tyttö. Mokka asuu toisen omistajansa luona, mutta majailee tällä hetkellä luonani näkemässä vähän maailmaa. Mokkaa olen nähnyt paljon ihan pikkupennusta lähtien, sillä se asustaa siskoni luona ja olen viettänyt loma-ajat pitkälti hänen luonaan. Mokka on pennusta saakka ollut kovin energinen ja tekeväinen neiti. Leikkii hyvin, ruoka maistuu ja ihmistäkin pitäisi kovasti miellyttää. Mokan ehdoton vahvuus on luontainen halu olla kontaktissa oman ihmisen kanssa. Mokka on kovasti kehittynyt henkisesti lyhyessä ajassa ja olenkin ollut erittäin positiivisesti yllättynyt tähän ensimmäiseen vuorokauteen, jonka se on viettänyt sille täysin uudessa ympäristössä. Olin varautunut, että kerrostaloelämässä isossa kaupungissa olisi ollut sulattelua rivitaloon ja hiljaiseen taajamaan tottuneella koiralla, mutta rappukäytävät ja sieltä kantautuvat äänet eivät Mokkaa kiinnosta lainkaan, eikä ohikulkijoita (joita on täällä paljon) huomata. Mokka pujahti siis laumaan kuin kala veteen ja on täällä kuin kotonaan.
 |
| "Yhtään en tiiä, mitä tehään, mutta kivaa on", t. Mokka. |
|
|
Tulevaisuus näyttää, miten tyttöjen mahdollinen jalostuskäyttö onnistuu. Minulle on kuitenkin ehdottomasti tärkeintä, että kumpikin neiti on arvoisessaan paikassa ja olen osa niiden elämää.
Kommentit
Lähetä kommentti