Lauma

Heipähei pitkästä aikaa! Blogin kirjoittelu on jäänyt moneksi vuodeksi, mutta aina ajoittain bloggaaminen käy mielessä ja tässä sitä nyt ollaan. Kirjoittamassa kuulumisia. Älkää vielä kuitenkaan innostuko. Tavaksi en tätä uskalla luvata.

Minun kotona elelevä lauma kutistui kahteen vappuna, kun jouduin päästämään irti Nijistä. Paha kohtutulehdus, koiran ikä ja hoidon ennuste huomioiden päädyin päästämään Nijin pois. En ikinä ajatellut, että lähtö tulisi näin yllättäen, vaan olin ajatellut Nijin porskuttavan vielä muutaman vuoden porukan mukana. Vielä pari päivää ennen eläinlääkärireissua Niji lenkkeili porukan matkassa pitkän lenkin. Elämä ottaa joskus vaan niin kurjia käänteitä.

Viikko Nijin poismenon jälkeen Raiku kävi ultrassa ja vaikka kovasti toivoin kuukauden takaiselta riiuureissulta tarttuneen mukaan jotain, ei kohdusta löytynyt elämää. Liekehtivä B-pentue jää siis tältä erää toteutumatta. Vaikka ikä onkin vain numeroita, niin olin etukäteen päättänyt, ettei Raikulle tule enää uutta yritystä. Nijin poismeno kohtutulehduksen vuoksi oli sinetti päätökselle, sillä en enää ikinä toivo samaa tilannetta itselleni. Raiku siis suuntaa seuraavaksi kohdunpoistoon ja pääsee viettämään juoksuvapaita päiviä. Seuraava pentue on suunnitteille Raikun ainokaiselle tyttärelle, Miinalle. Toivon todella, että saan Miinasta jatkoa! Olen päässyt seuraamaan Miinaa nyt läheltä, kun asutaan samassa kaupungissa, ja tykkään kovin. Uroskin on jo kiikarissa, mutta katsotaan asia kerrallaan eteenpäin. Enää en uskalla hihkua mistään, kun tuntuu, että aina jotain osuu tuulettimeen. Parempi, kun asiat soljuu omalla painollaan.

Mitä kuuluu Nurille? Oman elämänsä Peter Pan, Puppaliinos, voi ja jaksaa hyvin. Nurin(kaan) kanssa en ole pitänyt kovin kiirettä, vaan se on saanut kasvaa ja kehittyä omaan tahtiinsa. Toki tällä hetkellä opinnot rokottaa vapaa-aikaa yhdessä töiden kanssa, joten sellainen oikea aktiiviharrastaminen on saanut väistyä muun kiireen alta. Tasaisen tappavasti ollaan kuitenkin harjoiteltu metsäjälkeä silmällä pitäen asioita ja onhan meidän tarkoitus kisailla tänä kesänä tokossa ja rallytokossakin. Katsotaan, mitä Pupasta sitten isona oikein tulee. Tässä parin vuoden sisällä ollaan suoritettu BH mallikkaasti, käyty tokoilemassa ALO2 hyvällä fiiliksellä ja Linnanmäen kummitusjunassa eli luonnetestissäkin pyörähdettiin viime kesänä. Testivideot ja tulokset löytyy kotisivuilta.

Lauma on kasvanut myös yhdellä puolikkaalla tervulla puolitoista vuotta sitten. Mokka (Garima) asuu siskoni kanssa, mutta on parhaillaan vierailevana tähtenä luonani. Mokka on oikein hauska otus. Näppärän kokoinen ja vilkas neiti, jossa on virtaa kuin pienessä kylässä. Hauskaa nähdä sitä nyt oikein kunnolla lähietäisyydeltä ja seurata, miten se on tähän ikään mennessä kehittynyt. Harrastuskoirana siinä on potkua moneen menoon ja olen kovasti tykästynyt Mokan luontaiseen innokkuuteen tehdä ihmisen kanssa. Tätä ominaisuutta tahdon kovasti vaalia.

Blogi tulee painottumaan enemmän yleisiin kuulumisiin niin meidän arjesta kuin ehkäpä kisakentiltäkin. Minusta on kiva lueskella jälkikäteen aatoksia ja tunnelmia, joten toivottavasti jaksan kirjoitella kuulumisia aina silloin tällöin. Tämä ja seuraava vuosi pitää sisällään kaikkea jännää, joten katseet vastoinkäymisistä huolimatta on tiukasti tulevassa!